If it doesn't snow on Christmas

Jouluaatto tuli tänäkin vuonna yhtä yllättäen kuin edellisinäkin jouluina. Eilisen kymmentuntisen työvuoron jälkeen oli ihanaa nukkua pitkään ja rauhoittua joulun viettoon. Kuunneltiin äidin kanssa kauneimpia joululauluja ja valmistauduttiin joulukirkkoa varten. Meillä joulukirkossa käyminen on jokavuotinen perinne perheen kesken, musta on rauhoittavaa istuskella ja kuunnella joululauluja kirkon täyttyessä eri lähtökohdista tulleista ihmisistä. Jokaisella joulu on erilainen. Kirkon jälkeen alettiin valmistella jouluateriaa ja syötiin perheen kanssa. Jännä miettiä miten vuodessa asiat voivatkin niin muuttua, sen takia mun mielestä jokaisesta hetkestä tulisikin nauttia yhdessä. Viime vuonna jaoin joulun toisen ihmisen kanssa, kun nyt molemmat meistä on jatkaneet elämää eteenpäin ja kokoonnuttiin juhlapöydän äärestään vain oman perheen voimin. Niin se elämää muuttuu!

Ruoan jälkeen jaettiin ne muutamat lahjat, ja oli hieno huomata miten nyt vanhempana osaa nauttia siitä antamisen ilosta kun pienenä ne omat lahjat oli aina kaikista tärkeimpiä. Sain itse todella mieluisia lahjoja, ja mun ostamatkin pikkujutut näytti ilahduttavan saajiaan! Meidän äiti on niin jouluhössöttäjä tyyppiä että koti on näyttänyt jo monta viikkoa ihan kuin joulupukin pajalta. Vaikka lunta tänä vuonna ei ollutkaan niin musta ne läheiset kuitenkin tekee sen joulun ja kaikki valmistelut. On se mamma vaan ihan mahtava ja vielä niin kauniskin! Hyvää joulua!

All I want for Christmas is you

On kulunut älyttömän pitkä aika viimeisestä kirjoituksesta. Aivan jopa luvattoman pitkä, mutta yritän selitellä pitkää hiljaisuutta kiireisellä arjellani joka on temmannut mut mukaansa töiden lomassa. Monenlaista on kerinnyt tapahtumaan kun olen matkustellut Helsingissä, viettänyt rauhallisia teehetkiä ystävien kanssa kahviloissa, keskittynyt koulunkäyntiin sekä tehnyt töitä viikonloppusin. Syksyn kirjoitukset ovat vihdoin ohi ja kevään tulevat kirjoitukset ovat kohta jo ovella. Lukeminen onneksi kannatti ja tuloksiin olin positiivisesti tyytyväinen. Kello lähenee kohta puoli kahta ja valvon edelleen ilman pienintäkään väsymyksen merkkiä. Note to yourself, seuraava uudenvuodenlupaus voisi olla unirytmin normaaliksi saaminen. Uskomatonta että jouluun on enää vain yhdeksän päivää jäljellä.

Harmittaa etten ole oikein tänä vuonna kerinnyt todella odottamaan joulua kunnolla. Vaikka kaupat pursuavatkin joulutavaraa jo marraskuusta lähtien, musta joulun tekee todella se yhdessäolo läheisten kanssa ja hetkeksi pysähtyminen omien arjen kiireiden keskellä. Huomenna alkaa starttaus viimeiseen viikkoon ennen odotettua joululomaa.Tiistaina onkin toinen ajotuntini jota odotan innolla, pääsee tääkin tyttö hurjastelemaan autolla, varoitus paikallisille! ;-) Hyvää joulunodotusta teille muillekkin!