Houm is where my heart is

Päädyin tänään katsomaan Ilta-Sanomien sivuilla julkaistun videokoosteen lapsilla teetetystä kyselystä, mitä rakkaus heidän mielestään on. Vastaukset olivat hyvin yksinkertaisia, arkisia asioita, jotka saivat mut pohtimaan tätä käsitettä ja mitä se todellisuudessa mulle merkitsee ja miten se arkielämässä tulisi näkyä. Mitä rakkaus on? "Rakkaus on että tykkää toisesta, sanoo sille kivoja asioita ja et rakastaa toista. Rakkaus on sitä et jos rakastaa paljon niin tahtoo halia sitä." Ketä sä rakastat? "Mun isiä ja äitiä. Mun omaa perhettä. Se on kaikista tärkein mulle." lapset totesivat. Tästä mieleeni nousi tärkeä aihe, ilmiö jossa vierailtuani sain tuntea itseni hyväksytyksi ja jossa tunsin olevani kuin kotona. Mietit varmaan, mistä juuri puhun. Kävin itse tutustumassa eräs sunnuntai Seinäjoelta ponnistaneeseen uuteen Houm-seurakuntaan. Seurakunnan tunnussanoja ovat perhe, koti ja sanoma. 

Mistä Houmissa siis on kyse?

PERHE.

"Meille seurakunta on perhe. Perheessä mahtavaa on se, että paikkaa ei ansaita, vaan siihen kuulutaan. Näin näemme myös seurakuntaperheen. Olet kuka tahansa tai tulet mistä tahansa, kun olen Houmissa kuulut perheeseen. Seurakunnassa ensimmäistä kertaa vieraileminen saattaa joskus tuntua pelottavalta, mutta me Houmissa tahdomme tehdä kaikkemme sen eteen, että koet olosi tervetulleeksi ja rakastetuksi."

KOTI.

"Meille seurakunta on koti. Olemme innoissamme siitä ja tahdomme, että Houmissa on viihtyisää ja hyvä olla. Uskomme elämänmakuiseen, rohkaisevaan, moderniin ja armolliseen seurakuntaan, jonka jumalanpalvelukset ovat aitoja ja ihmisläheisiä. Sunnuntai voi olla viikon odotetuin, jännittävin ja paras päivä."

SANOMA.

"Uskomme hyvään Jumalaan, joka on sinun puolellasi. Evankeliumi on ilosanoma, joka tuntuu jopa liian hyvältä ollakseen totta. Se ei ole sanoma täydellisistä ihmisistä, vaan täydellisestä Jumalasta, joka rakastaa epätäydellisiä ihmisiä. Kuitenkin juuri tuohon täydelliseen rakkauteen ja hyväksyntään kätkeytyy avain todelliseen elämän muutokseen. Evankeliumi on yksinkertaista. Jumala on hulluna sinuun ja haluaa pelastaa sinut."

Tullessani Houmiin, vastassa odotti ihmisiä jotka toivottivat mut lämpimästi tervetulleeksi paikalle. Vastaantulevista ihmisistä hehkui ilo, rakkaus ja halu palvella omalla paikallaan. Takit otettiin vastaan narikoilla ystävällisesti ja paikka oli valaistu viimeisen päälle ottaen huomioon tilan mahdollisuudet. Paikkaan oli helppo löytää myös muualta tulleen ensikertalaisen, ja kokemus oli todella positiivinen tällaisen ennakkoluuloisen luterilaisen silmistä katsoen. ;-)  Lapsien viihtymiseen oli todella panostettu, tällä kertaa mentiin Supermies-teemalla, johon oli todella satsattu. Oli ilo nähdä, miten ihmiset käyttivät omia lahjojaan ja olivat laittaneet itsensä täysillä likoon seurakunnan puolesta. Lapset ovat juurikin niitä, joissa on tulevaisuus ja seurakunta painottaakin lasten tärkeyttä omassa työssään. Tilaisuus oli hyvin erilainen poiketen normaalista seurakuntakaavasta, musiikissa oli otettu huomioon seurakunnan ikäjakauma, sekä nykaikaisuus ja vaikutteita oli jonkin verran Yhdysvalloissa tunnetuksi tulleelta Hillsong Churchilta. Opetus oli hyvin seurakunnan tärkeiksi painotettuihin arvoihin perustuvaa, jossa painotettiin sitä, että saat tulla sellaisena kuin olet, tulla niistä lähtökohdista kuin olet ja tulla oppia tuntemaan todellisen armon. Seurakunta tekee nyt tavoittavaa työtä, ja laajentaa tilaisuuksiaan resurssien ja ajan myötä.

Niin kuin Houmin yhdessä blogitekstissä Tanja Niemelä kirjoittikin, "Houm tulee olemaan erilainen sekoitus kulttuuria, yhteisöllisyyttä, hauskanpitoa ja Jeesusta." Luulen, että merkittävin muutos muihin seurakuntiin tulee siinä miten ihmiset tullaan kohtaamaan. Suomessa meillä on tapana olla kateellisia, katkeria, tuomitsevia toisiamme kohtaan, sekä pitää tietty etäisyys muihin ihmisiin. Meistä voi tuntua vaikealta pyytää muilta apua, tai myöntää epäonnistuneemme. (Allekirjoitan monet tässä lauseessa sisältyvistä stereotypioista.) Houmissa rikotaan kaavoja, halutaan iloita toisten puolesta, kannustaa ja nähdä toinen toisemme samanarvoisina, ja rakastettavina. Halutaan olla yksi koti, joka koostuu monesta erilaisesta tarinasta. Illan jälkeen päädyin uusien tuttavuuksien mukana syömään Seinäjoen Matadoriin, jonka jälkeen jatkoimme vielä iltaa hengaamaan porukalla kahden tiimiläisen kämpälle Wilman kanssa. Kuunneltiin musiikkia, syötiin, seurusteltiin ja pidettiin yhdessä hauskaa. Se oli jotain uutta, jotain outoa ja erilaista jota en ole itse koskaan kokenut samalla tavalla ollessani aiemmin seurakunnassa. Oli vaikuttavaa, että seurakunta vietiin kirkosta sille tasolle että lähes tuntemattomana ihmisenä olin tervetullut porukkaan jopa toisen kotiin. Tässäkin me suomalaiset ollaan aika erilaisia verrattuna moniin muihin kulttuureihin, ja monille tää saattaa olla todella vieras ajatus. 

Monia keskusteluja käyneenä tästä asiasta, olen tullut lopputulokseen etten ole ainut josta on tuntunut monesti siltä, että mun täytyisi yrittää muuttua joksikin, tai olla tietynlainen megaevankelista, joka ei koskaan tee virheitä ja jolta löytyy aina niin horjumaton ja terve itsetunto tullakseen seurakuntaan. Tuntui vapauttavalta huomata, miten mun ei tarvinnut yrittää mitään, ihmiset oli aidosti kiinnostuneita toisistaan eikä tuominneet toisiaan. Luulenkin, että kritiikki jota seurakunta on saanut tai tulee saamaan kohdistuu suureksi osaksi siihen kulttuurilliseen ristiriitaan, tyypillisen suomalaisuuden kanssa. Meidän on vaikea ottaa tätä sellaisenaan vastaan. Jotenkin taas itse, kun oon kokenut aina olevani jotenkin vähän erilainen tällaiseen tyypilliseen suomalaisnaiseen verratuna niin olin tosi innoissani että vihdoin on paikka jossa voi olla täysin oma itsensä ja ihmiset on todella samanhenkisiä! Houm on jotain uutta ja jotain sellaista, joka saa meidät epäilemään että odotetaanko multa jotain vastapalvelusta. Vastaus on ei. Kyse ei ole suorittamisesta, tai paikkasi ansaitsemisesta vaan kodista jossa voit itkeä, nauraa ja tutustua uusiin ihmisiin. Suurin ero oli siinä, että näistä ihmisistä huomasi ettei yksikään yrittänyt väkisin olla niitä sydämellisiä, lähimmäisiä rakastavia uskovia omissa voimissaan, vaan ihmisistä näkyi se kiitollisuus siitä rakkaudesta jota ne on saaneet kokea uskossaan ja sen armon syvä ymmärtäminen joka on ollut lähtökohtana heidän asenteen muutoksessa näitä asioita kohtaan. Seurakuntaan on helppo tulla, sen jokainen kävijä on tervetullut tiimeihin antamaan omat lahjansa käyttöön, ja sen tunnuslauseeksi onkin lukeutunut "Seurakunta ihmisten keskellä." 

Lainaten Johannes Saranpäätä: "Milloin evankeliumista on tullut sanoma maailmasta, joka niin on rakastanut Jumalaa? Jos seurakunta koostuisi ihmisistä, joilla on kaikki asiat kunnossa ja selviteyttyinä, ei täällä olisi ketään." Oli ihanaa nähdä, miten ihmiset jotka eivät ole kokeneet koskaan olevansa osa mitään perhettä, tai tulevat kodeista joissa vanhemmat ovat eronneet, tai niistä ihan tavallisistakin onnellisista perheistä pystyivät iloita paikastaan Houmissa - kodissa, jossa jokainen saa tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Niin kuin kodissa kuuluukin tulla. Saa nähdä mihin tulevaisuus mua kuljettaa, ja minne tuun itse laittamaan oman panokseni mukaan - mutta siitä oon varma tällaista kohtaamista kaipaan enemmän Suomeen!

Houmin nettisivut löytyvät osoitteesta http://houmchurch.fi/ ja facebookista seurakunnan omalla nimellä. Kannattaa käydä tsekkaamassa! :-)